Ion Mittler Politiikassa ei ole kovin hyödyllistä olla oikeassa, jos kaikki muut ovat väärässä, koska sitten valta on heillä.

Raiskauksen määritelmä muuttuu, oikeusturvan limbo jatkuu

Uusi hallitus aikoo viedä maaliin raiskauksen määritelmän uudistamisen siten, että suostumuksen puute on riittävä kriteeri raiskaukselle. En tunne yksityiskohtia, millaisia tilanteita varten tätä muutosta tarvitaan. Jos nukkuvan tai vahvasti päihtyneen kanssa puuhastelu on ollut jotenkin lain ulottumattomissa, siinä tapauksessa lain koura tavoittaa nyt enemmän tilanteita. Tosin mitä jos ukko tulee humalassa kotiin ja vonkaa seksiä, onko vaimolla riski joutua linnaan jos hän tarjoilee päihtyneelle, baarimikon termeillä sanottuna?

 

Tai jos kaksi hereillä ja selvin päin olevaa aikuista ajautuu sängyn puolelle, ja myöhemmin toinen osapuoli sanoo poliisille että hän ei itse asiassa antanut suostumusta. Mitä oletamme toisen osapuolen vastaavan syytökseen? Ainoa järkevä ja ovela vastaus on: En muuten antanut minäkään suostumustani! Kumpi sitten on syyllinen ja kumpi on uhri, ja miten se todistetaan?

 

Ehkä tämä lain muutos on hyväänkin suuntaan. Mutta varmaa on että raiskaus on ja pysyy modernin yhteiskunnan oikeuskäytännön ja yksilön oikeusturvan mustana aukkona, sokeana pisteenä jonne emme näe kovin hyvin. Puskaraiskauksia lukuunottamatta kyseessä ovat usein olosuhteet, joissa osapuolten henkilökohtaisen käyttäytymisen historian perusteella on uskottava mahdollisuus, että juuri kyseiset kaksi henkilöä olisivat suostuneet aktiin keskenään. Jos toinen osapuoli kuitenkin väittää jälkeenpäin, että suostumusta ei ollut, muodostuu sana sanaa vastaan -tilanne, jossa ei välttämättä ole mitään todistusaineistoa tarjolla, joka vahvistaisi, kumpi kertomus on totta.

 

Kuitenkin tuomioita jaetaan pelkän kertomuksen perusteella, vaikka todisteita ei ole kumpi kertomus on totta. Ehkä oikeus toteutuu tilastollisesti jopa suurimmassa osassa tapauksista. Ehkä vankilassa istuu vain pieni prosentuaalinen osuus syyttömiä, joita ei kohdeltu syyttöminä kunnes toisin todistetaan. Todistaminen on tässä asiassa usein kovin ongelmallista, käytännössä mahdotonta. Sen katsotaan oikeuttavan tuomita syylliseksi ilman konkreettisia todisteita, kun todistaminen on niin vaikeaa, mutta tuomioita olisi kiva saada aikaiseksi.

 

Nyt puheena oleva lakimuutos ei korjaa tätä ongelmaa yksilön oikeusturvassa. Laki puhuu rangaistavuuden laajentamisesta, tarjoamatta ratkaisua siihen ongelmaan, että syyllisyyttä tai syyttömyyttä on usein täysin mahdotonta todistaa, olipa rangaistavuuden kriteeri mikä tahansa. Konkreettinen askel parempaan suuntaan olisi sen miettiminen, miten osapuolet voisivat dokumentoida suostumuksensa tai sen puutteen sellaisella tavalla, että siitä muodostuisi oikeuden edessä konkreettinen todiste, jotain enemmän kuin vain sana sanaa vastaan. Ehkä jonkunlainen mobiilisovellus voisi palvella tarkoitusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (60 kommenttia)

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Miksi tämä lainmuutos aiheuttaisi Suomessa ongelmia, kun suostumus-edellytys on ollut olemassa esimerkiksi Ison-Britannian rikoslaissa jo 16 vuotta?

Tuskinpa kukaan tietää tällä hetkellä, minkälainen muotoilu tunnusmerkistön muutokselle tulee.

https://www.legislation.gov.uk/ukpga/2003/42/part/1

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Ehkä kaiken maailman perussuomalaisia harmittaa kun eivät voi enää harrastaa yllätysseksiä (kuten he hommafoorumilla asiaa vähättelevät)?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ei kai se ongelmia aiheutakaan, jos se tosiaan toteutetaan niin, että suostumuksen puute pitää todistaa. Olemassa olemattomuuden -- jonkin asian puutteen -- todistaminen on hyvin vaikeaa. Ainakin luonnontieteissä ja tietääkseni monissa muissakin tieteissä se on mahdotonta. Tällöin koko muutos on kuitenkin turha, koska se ei käytännössä muuta mitään.

Se, mistä ainakin minä olen tässä asiassa huolissani on, että mainittu ongelma olemassa olemattomuuden todistamisen vaikeudesta ratkaistaan niin, että todisteeksi suostumuksen puutteesta hyväksytään asianomistajan kertomus. Se on ainoa minun mieleeni tuleva tapa, millä tämä käytännössä muuttaisi jotain.

Ehkä sinä juridiikan ammattilaisena voit vastata omaan kysymykseesi. Tiedätkö sinä, onko tästä tullut ongelmia Isossa-Britanniassa? Ja ongelmilla tarkoitan tässä nyt jokaista, joka on saanut väärän tuomion raiskauksesta. Oma kantani on, että yksi syytön vankilassa on isompi ongelma kuin kymmenen syyllistä vapaana.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Tietooni ei ole tullut yhtään vuoden 2003 lain jälkeen Iso-Britanniassa raiskaustuomion jälkeen sillä perusteella vapautettua että kyseessä olisi ollut syytön henkilö.

Juridiikka ei ole luonnontiedettä, eivätkä siinä vallitse luonnontieteiden lainalaisuudet. Tietenkin syyttäjän tulee pystyä näyttämään toteen suostumuksen puute, ei todistustaakkaa ole tarkoitus kääntää. Minä en lainkaan usko, että kynnys syyttää raiskauksesta jotenkin alenisi säädöksen muuttamisen perusteella. Ei asianomistajan kertomus pelkästään nykyäänkään riitä, vaikka lehtijutuista saa usein sellaisen kuvan. Kyllä näyttöä arvioidaan paljon monipuolisemmin.

Olin itse aluksi intuitiivisesti vastaan koko muutosta, mutta tutustuttuani muiden maiden asiaa koskevaan lainsäädäntöön, en ole enää niin jyrkästi vastaan. Säädöksen muotoilultaodotan kyllä parempaa työtä kuin mitä viimeisinä vuosina lainsäädännön alallaon esiintynyt.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #13

Eli... mitä tuo uusi muotoilu muuttaisi nykyiseen käytäntöön verrattuna?

Entä pystyisitkö antamaan vaikka esimerkin tai jotenkin avaamaan, että miten suostumuksen puute voitaisiin todistaa?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #20

Ei Suomessa ole vielä säädetty yhtään mitään. En minä voi tietää, minkälaiseksi pykälän sanamuoto muuttuu, jos sitä lainkaan muutetaan.

Ruotsin lainvalmistelun mukaan ”en person har uttryckt ett ja till en sexuell handling med ord eller kroppsspråk.”

Ja Ruotsin ko. lainkohdasta:

”En person kan aldrig anses delta frivilligt om

-deltagandet är en följd av misshandel, annat våld eller hot om brottslig gärning, hot om att åtala eller ange någon annan för brott eller hot om att lämna ett menligt meddelande om någon annan,
-gärningsmannen otillbörligt utnyttjar att personen på grund av medvetslöshet, sömn, allvarlig rädsla, berusning eller annan drogpåverkan, sjukdom, kroppsskada, psykisk störning eller annars med hänsyn till omständigheterna befinner sig i en särskilt utsatt situation, eller
-gärningsmannen förmår personen att delta genom att allvarligt missbruka att personen står i beroendeställning till gärningsmannen.”

Minä jo kirjoitin, että tuskin syytteet lisääntyisivät lainmuutoksen myötä.

Muuttaisi se ainakin sitä tilannetta, että raiskauksen tunnusmerkistö teon normaalimuodossa edellyttää väkivaltaa tai sen uhkaa. 2 momentissa on se kvalifioitu tekomuoto.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Blogi ei sano että lakimuutos aiheuttaa ongelmia, vaan että mainitut ongelmat ovat jo olemassa. Blogi ei myöskään sano että ongelma koskee vain Suomea: ongelma on globaali, ei liene yhtään valtiota maailmassa, jossa ongelma kiistattomasta todisteesta raiskausta koskevan väitteen totuudenmukaisuuden arvioinnissa olisi ratkaistu.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Näyttökysymykset ovat vaikeita ja erityisen vaikeita ne ovat maallikoille.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler Vastaus kommenttiin #15

Lääkärit erehtyvät diagnooseissaan, en aio heittäytyä siihen uskoon että asiantuntijoiden tekemä näytön arviointi osuu aina oikeaan, ja maallikko tyytyköön vain uskomaan ja luottamaan asiantuntijan maagiseen tatsiin ja kuudenteen aistiin.

Olen hieman huolissani siitä, että oikeuskäytännössä joka valtiossa oiotaan mutkia jonkun verran.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #16

Kansankomiteat hoitamaan sairaita ja kansantuomioistuimet ratkomaan oikeusjuttuja...

Tällaista on viimevuosina alettu yhä enenevässä määrin kannattamaan: asiantuntijoiden lausunnot ovat vain mielipiteitä, joiden paremmuus voidaan kiistää, koska jokaisella saa olla mielipide. Rokotukset ovat tästä hyvä esimerkki.

Se ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että lääkärit ovat parhaita hoitamaan sairaita ja ammattituomarit oikeusjuttuja. Kumpikaan ammattikunta ei ole erehtymätön.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #15

Max Jussila: - "Näyttökysymykset ovat vaikeita ja erityisen vaikeita ne ovat maallikoille."

Totta kyllä, mutta eikö lainsäädännössä ole pohjimmiltaan kuitenkin tarkoitus tehdä sellaisia sääntöjä, jotka nimenomaan maallikot ymmärtävät? Maallikothan niiden sääntöjen puitteissa elävät, ja maallikoita niiden rikkomisesta syytetään ja rangaistaan. Eikö yksi oikeusvaltion periaatteista ole, että jokaisen (täydessä ymmärryksessä olevan täysi-ikäisen) pitäisi tekoon ryhtyessään tietää, onko teko laillinen vai laiton?

Esimerkkinä nyt vaikka se, miten isot pojat ovat kertoneet kotibileissä houkutelleensa nätin tytön makuuhuoneeseen juttelemaan syvällisiä ja sitten pikkuhiljaa on suudeltu, hyväilty ja vähennetty vaatteita ja lopulta päädytty harrastamaan seksiä ilman, että missään vaiheessa on suullisesti tai varsinkaan todistajien läsnäollessa yhdessä sovittu, että nyt muuten mennään panemaan. Lakiuudistuksen jälkeen kyseessä olisi nimittäin rikos, mutta ainakin minusta tuntuu, että tuota toimintaa olisi äärimmäisen vaikea mieltää lainvastaiseksi. Se on tietysti puhtaasti asennekysymys, joka ehkä kasvatuksella ja valistuksella saadaan ajastaan muutettua.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #18

Näytön arviointi ja teon tunnusmerkistön mukaisuus tuomioistuimessa ovat kovasti eri asioita kuin se, että maallikko ymmärtää, ettei juopuneena saa kuljettaa moottoriajoneuvoa. Rattijuopumuspykälässä ei erikseen selitetä, mitä ”kuljettamisella” tarkoitetaan.

Esimerkissäsi kuvattu tapahtuma ei minkään tuntemani ulkomaisen pykälän mukaan olisi rikos. Kai sinä ymmärrät, että suostumus voidaan ilmaista myös konkludenttisesti, eikä se edellytä todistajia tai allekirjoitettua sopimusta? Jos näin olisi, niin koko suostumus-käsite menettäisi merkityksensä. Silloinhan se tulisi korvata sanalla ”sopimus”.

Huomaan, ettet tainnut lukea tuota linkkaamaani etkä Ruotsin vastaavaa, jonka ydin on ”inte deltar frivilligt”.

Käyttäjän Veli-MattiPoikela kuva
Veli-Matti Poikela Vastaus kommenttiin #19

Voisiko Jussila selventää miten tuollainen konkludenttinen suostumus todistellaan oikeudessa?

Maallikko ei ymmärrä eikä osaa, joten ihmettelee miksi sellainen pitää lainsäädäntöön ujuttaa.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #21

Helppoa:

Katsotaan, että osapuolten tosiasiallinen toiminta viittaa sopimuksen olemassaoloon. Sopimuksen voidaan siis katsoa syntyneen, mikäli osapuolten käyttäytyminen riittävän vahvasti viittaa sopimuksen olemassaoloon.

Käyttäjän Veli-MattiPoikela kuva
Veli-Matti Poikela Vastaus kommenttiin #25

Yksikään tuomioistuin ei takuulla kykene arvioimaan tuollaista, koska ei ole määritelty mitään konkreettista osapuolten käyttäytymisessä milloin suostumus on olemassa ja milloin ei.

Tuolloin on vaarana, että tuomioistuin paukuttaa tuomionsa seuraavasti: Koska asianomistaja johdonmukaisesti kertoo, että.... Ja lopun voimme kaikki arvata.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #31

On se hyvä, että sinä et pääse vaikuttamaan tuomioihin.

Käyttäjän Veli-MattiPoikela kuva
Veli-Matti Poikela Vastaus kommenttiin #33

Kiitos, en uskonutkaan, että pystyisit parempaan!

Avoimeksi jäivät edelleen kysymys siitä miten oikeustiede kykenee määrittelemään milloin hiljainen suostumus sukupuoliyhteyteen on voimassa ja milloin ei!?

Samoin tällä maallikolla säilyy pelko omasta oikeusturvastaan, kun lähes jokaisessa lukemassani raiskausta koskeneessa oikeudenpöytäkirjassa höperehditään johdonmukaisista puheista silloin, kun arvioidaan asianomistajan puheita.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #41

No, sukupuoliyhteyden osalta hiljaista suostumusta ei ole tietenkään arvioitu, mutta on kymmeniä muita tapauksia, joissa on.

Minulla on yksi neuvo: oikea mies ei raiskaa, joten huoltakaan ei ole. Ja vastapainoksi näytön arvioinnissa höperehditään, että vastaajan kertomus on epäjohdonmukainen eikä tue tapahtumien kulkua.

Käyttäjän Veli-MattiPoikela kuva
Veli-Matti Poikela Vastaus kommenttiin #44

Tässä ne ongelmat juuri tulevatkin esille: Sukupuoliyhteydelle ei pystytä määrittelemään hiljaista suostumusta ja tuomioistuin katsoo näytöksi kumpi puhuu asioista johdonmukaisemmin.

Tilastot taas kertovat, että yli 10% raiskausilmoituksista on todistetusti perättömiä ja tämän päälle vielä iso nippu tapauksia jotka eivät päädy esitutkintaa pidemmälle.

Oikea mies ei raiskaa, mutta noiden tilastojen valossa riski saada tuomio syyttömänä on olemassa ja riski tämän lakiuudistuksen myötä kasvaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #45

Veli-Matti Poikela: - "Oikea mies ei raiskaa, mutta noiden tilastojen valossa riski saada tuomio syyttömänä on olemassa ja riski tämän lakiuudistuksen myötä kasvaa."

Juuri näin! Oikea mies ei tosiaankaan raiskaa, mutta saattaa erehtyä harrastamaan seksiä väärän naisen kanssa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #25

Max Jussila: - "Sopimuksen voidaan siis katsoa syntyneen, mikäli osapuolten käyttäytyminen riittävän vahvasti viittaa sopimuksen olemassaoloon."

Noin olisikin hyvä, mutta mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin nimenomaan tämän raiskauksen määritelmän muuttamista ajavat tahot haluavat muuttaa. Eli, että kummankaan osapuolen käytöstä, olipa se millaista hyvänsä, ei ikinä missään tilanteessa voitaisi katsoa suostumukseksi seksiin.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #36

Voi olla, mutta eivät nuo sitä lakiasäädä tai edes muotoile. Ruotsista se malli otetaan, jos muutos edes tulee.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #19

Rattijuopumuspykälään vertaaminen ei tässä toimi, koska siinä ei ole kyse kahden ihmisen välisestä toiminnasta. Eikä kyse ole myöskään toiminnan laadun ymmärtämisestä. Voitaneen huoletta olettaa, että maallikko ymmärtää, mitä "kuljettamisella" tai "seksin harrastamisella" tarkoitetaan. Kyse ei ole siitä, etteikö maallikko ymmärtäisi, mikä teko on laiton vaan siitä, ymmärtääkö maallikko, missä olosuhteissa teko on laiton.

En tosiaan tajunnu lukea tuota linkkaamaasi Ison-Britannian lakitekstiä. Nyt luin, ja siinä asia onkin muotoiltu kieltämättä aika hyvin: "A does not reasonably believe that B consents". Tuo "reasonably" on siinä se oleellinen määritys, joka antaa edes jotain konkreettista, mitä voidaan jälkikäteen arvioida niin objektiivisesti kuin mahdollista.

Toivottavasti Suomen tuleva lakiteksti kirjoitetaan vähintään yhtä hyvin, koska tuo median otsikkotasolla esiintynyt "suostumuksen puute" kriminalisoisi aika monta seksiaktia. Ajattelen ehkä liikaa pelkästään sitä "Suostumus 2018" aloitetta, joka sellaisenaan laiksi kirjoitettuna romuttaisi oikeusvaltion periaatteet. Ehkä lainsäätäjät saavat muokattua siitä jossain määrin järkevän. Mutta silti edelleen jää se kysymys, että mitä tuo muutos sitten loppujen lopuksi käytännössä muuttaa?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #22

Kysymys oli siitä, miten näyttö arvioidaan tuomioistuimessa kontra teon rangaistavuuden arvio maallikolla: syyllistynkörattijuopumukseen jos teen näin.

Mitä se kuljettaminen sitten on, kerro? Entä mitä on ”anastaminen” ja milloin se kvalifioituu muuksi kuin varkaudeksi? Tarkoittiko tekijä teollaan saavuttaa juuri kyseisen seurauksen?

Rattijuopumus on ihan pätevä esimerkki maallikon arvioinnin kannalta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #22

Iso-Britannian tuomioskaala on kuitenkin aikamoinen:

A person guilty of an offence under this section, if the activity caused involved—

(a)penetration of B’s anus or vagina,

(b)penetration of B’s mouth with a person’s penis,

(c)penetration of a person’s anus or vagina with a part of B’s body or by B with anything else, or

(d)penetration of a person’s mouth with B’s penis,

is liable, on conviction on indictment, to imprisonment for life.

Eli elinkautinen tuomio myös näistä suostumuksen puutteessa tapahtuneista akteista.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #28

Ei se nyt ihan noin mene.

”Starting Points

Single offence of rape by single offender: 5 years custody - victim 16 or over
8 years custody - victim 13 or over but under 16
10 years custody - victim under 13

Rape accompanied by aggravating factor: 8 years custody - victim 16 or over
10 years custody- victim aged 13 or over but under 16
13 years custody - victim under 13

Repeated Rape of same victim by single offender or rape involving multiple victims:
15 years custody”

https://www.cps.gov.uk/legal-guidance/rape-and-sex...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #29

Myös oma postaukseni yllä oli suoraan kopioitu lakitekstistä.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #30

Niinpä, mutta kun se tuomio ei ole elinkautinen, vaan aivan jotain muuta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #32
Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #34

Jos maksimi on elinkautinen, jota ei kuitenkaan tuomita, miksi jankutat? Lue nyt vaikka ne CPS:n tuomitsemista koskevat kohdat.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #38

Ei tämä ole jankuttamista, vaan asian selvittämistä keskustelunomaisesti.

Nuo tuomion pituuteen kantaa ottavat ohjeet ovat itse asiassa ristiriidassa tuon linkkaamani lakikohdan kanssa, ellei sitten ajatella, että "liable to" tarkoittaa mahdollista maksimia.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #40

Briteissä tuomari voi määrätä elinkautisen ja samalla, että siitä istutaan esimerkiksi kahdeksan vuotta. Systeemi on täysin erilainen kuin meillä, noin alkuselvityksenä. ”Minimum tariff” v. ”whole life tariff”.

Ainoastaan murhasta voidaan tuomita elinkautinen, ja silloinkin tuomari lausuu samoin kuin edellä.

Pitäisi tuntea koko systeemi paremmin, jottapystyisi lausumaan jotakin ristiriidasta. Minäkään en tunne sitä kunnolla, mutta lait kirjoitetaan muutenkin common law -maissa eri tavalla kuin siviilioikeuden systeemeissä. Rangaistusasteikkoakaan ei voi lukea samalla tavalla, koska tuossahan pitäisi tuomita aina elinkautinen, eikä se mene niin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #42
Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler Vastaus kommenttiin #18

> Eikö yksi oikeusvaltion periaatteista ole, että jokaisen ...
> pitäisi tekoon ryhtyessään tietää, onko teko laillinen vai laiton?

Voi kuules Jani, ei se noin mene.

Se menee niin että ensin kirjoitetaan uusi laki, ihan mikä tahansa, koskien mitä tahansa aihetta. Sen jälkeen odotellaan että joku onneton tomppeli tekee jotain sellaista, joka ehkä on uuden lain mukaan laitonta, tai sitten ei ole. Sitten heitetään yläfemmat sille että vihdoin tarttui vonkale haaviin, jonka kanssa voidaan suorittaa ihmiskoe aiheesta mitä laki lopulta tarkoittaa. Eli tulee ensimmäinen oikeudenkäynti, jonka perusteella muodostuu ns. ennakkotapaus. Vasta siinä vaiheessa kansalaiset tietävät, mikä on laillista ja mikä on laitonta.

Olen kirjelmöinyt tästä aiheesta kansanedustajille sähköpostitse, mutta kukapa niitä lukee, lienevät tarttuneet spam-filtteriin. Jos olisin Duracell-pupu, joka ehtii kaikkialle ja jaksaa kaikenlaista, olisin tehnyt kansalais-aloitteen sen puolesta, että uuden lain julkaisemisen yhteydessä julkaistaan samantien myös ns. ennakkotapaukset, kuvitteellisilla todennäköisimmillä esimerkeillä aitoa elämää muistuttavista tilanteista. Silloin kansa tietäisi heti kun uusi laki on tullut voimaan, mitä laki loppujen lopuksi tarkoittaa, eli miten sitä aiotaa tulkita oikeudessa.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #46

Vai ennakkotapauksen perusteella tiedetään, mikä on laillista, mikä laitonta. Suomessa on siis siirrytty kokonaan toiseen oikeusjärjestelmään sen parinkymmenenviiden vuoden aikana kun olen ollut pois sieltä. Hämmästyttävää.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #50

Heh, no ei sentään ole siirrytty toiseen oikeusjärjestelmään, mutta kieltämättä tuolta Mittlerin kommentissaan kuvaamalta se joskus tuntuu. Esimerkkinä vaikkapa tämä:

https://www.is.fi/muutlajit/art-2000006053214.html

Mies sai tuomion raiskauksesta, vaikka edes yhdynnästä ei löytynyt teknisiä todisteita.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #51

Sinä epäilemättä tiedät kertoa common law'n ja siviilioikeuden eron prejudikaattien osalta samoin kuin säädöksen voimassaolon?

Ja analysoit jutun ihan Iltasanomien tyhjentävä jutun perusteella?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #52

En tosiaan osaa selittää common law'n ja siviilioikeuden eroja. Joku haju minulla on, että common law olisi se, missä ennakkotapauksilla on isompi painoarvo ja se toinen (siviilioikeus) ei sitten varmaankaan ainakaan niin vahvasti nojaa ennakkotapauksiin. Tosin, muistelisin kyllä joissain lehtijutuissa nähneeni myös suomalaisten oikeusistuimien päätöksistä uutisoitaessa mainintoja ennakkotapauksista. Joko niin, että päätöksessä on vedottu johonkin toiseen päätökseen tai niin, että uutisoijan mukaan tapauksesta olisi tulossa ennakkotapaus. Eli ilmeisesti ennakkotapauksilla on jokin merkitys myös siviilioikeudessa.

Jutun analysoin Ilta-Sanomien perusteella, kyllä. Katson, että ei ole minun vikani, jos Ilta-Sanomat jättää jotain oleellista uutoisoimatta. Ja tuon uutisen perusteella annettu tuomio on täysin käsittämätön. Tämä nyt ei tosin liity ennakkotapauksiin tai niiden merkitykseen oikeuskäytännössä vaan ihan vain siihen, että maallikon silmin mediasta seurattuna suomalainen oikeuskäytäntö näyttää joskus perin epäoikeudenmukaiselta.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler Vastaus kommenttiin #51

"Oikeus piti naisen kertomusta tapahtumista uskottavana".

Kansalaisten oikeusturvan kannalta tällaisissa Hollywoodin lakimies-sarjojen tyylisissä oikeusjutuissa on olennaista, että se voittaa jutun joka pystyy esiintymään oikeuden edessä tyynemmin, vakuuttavammin, ja jonka tarina on mahdollisimman ehjä ja uskottava ja muuttumaton koko prosessin ajan.

Tietysti ajatellaan, että oikeuden edessä valehteleva syyllinen olisi hermostunut ja pälyilevä, tarinassa olisi epäloogisuuksia, ehkä joku asia muistuisi mieleen jälkeenpäin, ja tarina vähän muuttuisi matkan varrella. Mutta täysin samalta näyttäisi sellaisen syyttömän henkilön esiintyminen oikeuden edessä, joka kärsii esiintymiskammosta, tai muuten vain oikeudenkäynnin aiheuttamasta stressistä, ei ole kovin lahjakas kaunopuheisuudessa eikä vakuuttavassa esiintymisessä, ehkä tekee virheitä, ehkä muistaa asioita ensin väärin ja joutuu myöhemmin korjaamaan.

"Oikeus piti naisen kertomusta tapahtumista uskottavana" on kovin valitettavan epävarma todiste siitä, että vuosiksi vankeuteen tuomittu (!) henkilö on syyllinen ja oikeus toteutui.

Olen pahoillani siitä, että länsimainen yhteiskunta ei ole pystynyt tämän parempaan kansalaisten oikeusturvassa.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Tässä taannoin yksi ihminen joutui vaikeuksiin, kun kuvasi makuuhuoneensa vierailijoita. Tämä olisi kuitenkin eräs mahdollinen tapa todistaa, että sai suostumuksen ennen kuin sai.

Syyllinen kunnes toisin todistetaan? Tämä vaara tässä on. Sukupuoliyhteydestä löytyy todisteita, mutta suostumuksesta ei.

Yksinkertaisinta olisi kriminalisoida kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi ja avioliitossakin seksi tietyin ehdoin.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Kerro, miten suostumus seksiin dokumentoidaan todistettavasti muissa Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa tai vaikkapa Kaliforniassa.

Miksi mikä tahansa muutos missä tahansa asiassa on omiaan aiheuttamaan ongelmia juuri Suomessa? Ovatko suomalaiset poikkeuksellisen tyhmiä?

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Jää nähtäväksi, miksi oikeuskäytäntö Suomessa muodostuu. Ruotsista ainakin on tullut raiskaamisen Euroopanmestari.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #5

Et siis pysty vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen muutoin kuin whataboutismilla. Minä uskon, että muutoksesta mahdollisesti koituvat ongelmat liittyvät Jääskeläisen kaltaisiin henkilöihin.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen Vastaus kommenttiin #5

Niin, eikö Ruotsissa viranomaisten mukaan tapahdu eniten raiskauksia länsimaista? Niin ja taannoin tehtiin maailman naisilta kysely tasa-arvosta. Kaikista naisista ruotsalaiset naiset kokivat olevansa vähiten tasa-arvoisia miesten kanssa. On se vaan ihmeellinen maa tuo Ruotsi!

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #10

Ruotsin viime heinäkuussa muuttunut seksuaalirikoslainsäädäntö on aiheuttanut tämän, vai miksi Turpeinen & Jääskeläinen tuovat Ruotsin raiskaustilastot keskusteluun? Onko todellakin noin vaikea pysyä asiassa?

Juhana Jalava

Minusta yhdeksi vaihtoehdoksi voisi ottaa kännykkäsovelluksen, jossa osapuolet pankkitunnistautumisen avulla vakuuttaisivat, että ainakin jossain vaiheessa tilannetta kumpikin on ollut halukas toimintaan.

Se ei kokonaan poistaisi väärinkäytöksen mahdollisuuksia, mutta vaikuttaisi epäilemättä oikeuden harkintaan. Miehen oikeusturva on tällä hetkellä heikko, koska vaikka naisen perusteeton raiskausilmoitus ei tuomioon johtaisikaan, niin tutkintaan se johtaa. Tutkinta taas on miehelle valtava stressin aihe.

Poliisin mukaan tuomioon johtamattomia raiskausilmoituksia tehdään paljon. Ongelma ei siis ole mitenkään marginaalinen.

Toinen kelpo vaihtoehto olisi se, että känniseksistä rangaistaisiin eri tavalla kuin selvin päin toimitetusta aktista.

Viina on aine, joka vääristää todellisuudentajun ja lisää impulsiivisuutta. Jos sen kanssa puljaa joko itse tai lähtemällä kännisen matkaan, niin miksi tilanteeseen pitäisi soveltaa samoja lakeja kuin selvinpäin tehtyihin rikoksiin?

Niin miehet kuin naiset säästyisivät paljolta pahalta, kun eivät joisi tai liikkuisi juovien seurassa. Väkivallasta selittää karmean suuren osan viina. Tämä koskee myös raiskausväkivaltaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- " Jos nukkuvan tai vahvasti päihtyneen kanssa puuhastelu on ollut jotenkin lain ulottumattomissa, siinä tapauksessa lain koura tavoittaa nyt enemmän tilanteita."

Ei se ole nykyäänkään lain ulottumattomissa. Jo nykyisessä rikoslaissa todetaan, että:

"Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. (RL 20 luku 1§)

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Ilta-Sanomien Timo Haapala ennustaa, että kaksi kolmasosaa tulevan hallituksen ministereistä tulee olemaan naisia. Arvelen, että mikäli asia pitää paikkansa, syntyy hirveä huuto. On taas jäänyt joku lasikatto rikkomatta kun naisministereitä ei ole kolme kolmasosaa.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Voisko joku nyt vaikka selkeän esimerkin antaa seuraaviin kysymyksiin?

A) Miten suostumus todistetaan?
B) Voiko suostumusta perua? Jos voi niin miten ja missä vaiheessa?

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Sitä minä tuossa blogin viimeisessä lauseessa luonnostelinkin, että olisi kiva jos kehitettäisiin menetelmä, jonka avulla suostumuksesta muodostuu konkreettinen todiste, jotain vahvempaa kuin vain sana sanaa vastaan. Melkein kaikilla on aina kännykkä mukana, ja tilanteen muodostuessa olisi epäromanttista poistua johonkin kunnan virastoon allekirjoittamaan suostumusta (sitä paitsi virastot ovat avoinna vain arkisin toimistoaikaan), joten jonkunlainen mobiili sovellus saattaisi olla käytännöllisin menetelmä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllä tähän lakiuudistukseen sisältyy mielestäni ongelmia, vaikka vastaavanlaista lainsäädäntöä muuallakin on olemassa. Kahden ihmisen intiimi kanssakäyminen on sen verran herkkä tilanne usein, että se on hyvin kaukana tilanteesta, jossa yhtäkkiä alettaisiin kyvyä "virallista" suostumusta.

Ja jos sitä sitten ymmärrettävistä syistä ei ole kysytty, voi toinen osapuoli jostain jälkikatumussyystä todellakin nostaa kanteen vedoten siihen, ettei hän ole nimenomaista suostumusta antanut, vaikka itse puuhassa onkin ollut aktiivisesti mukana. Ja usein tällainen katumus voi liittyä nimenomaan humalatilan jälkeiseen morkkikseen.

Pitäytyisin mieluummin lainsäädännössä, jossa rikoksen tunnusmerkkinä on väkivalta tai sillä uhkaaminen tai kiristyksen kaltainen asetelma. Poislukien tietysti selkeät tiedottomassa tilassa olevan hyödyntämistapaukset.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Jaa, se konkludenttinen suostumus, joka tuossa tietenkin on: ”ettei hän ole nimenomaista suostumusta antanut, vaikka itse puuhassa onkin ollut aktiivisesti mukana”.

Olen edelleen sitä mieltä, että näyttöä on erittäin vaike saada, eivätkä syyttäjät helposti lähde syyttämään. Kaliforniassa on esimerkiksi nyökkäys ja lähemmäksi siirtyminen katsottu suostumukseksi. Eikä lakia ole vielä Suomessakaan muutettu, tiedä sitten, muutetaanko edes.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, toivottavasti mahdollinen uusi laki laaditaan hyvällä harkinnalla.

Ihmettelen kuitenkin edelleen mitä uudistuksella haetaan takaa verrattuna nykyiseen lainsäädäntöön.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Jos näyttöä on vaikea saada, ja syyttäjät eivät lähde helpolla syyttämään, se ei ole ollenkaan hyvä uutinen niille (pääsääntöisesti naisille), jotka haluaisivat kehittää oikeusturvaansa ja turvallisuuden tunnettaan, ja jotka ovat tämän uuden lakiehdotuksen takana. Eli kyllä se tärkein kehityskohde taitaa sittenkin olla tällaisen lakitekstin viilauksen sijasta menetelmien kehittäminen siihen tarkoitukseen, että suostumuksesta muodostuisi konkreettinen todiste, johon on mahdollista viitata myös oikeudessa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c59990c1-70f6-4...

Kyllä tällaiset kuitenkin ovat melkoista arpapeliä. Tosiasioita ei kukaan tiedä. Jos joku haluaa tietoisesti selvinpäin valehdella, niin tuskin mitään on tehtävissä.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

"Oikeus piti naisen kertomusta tapahtumista uskottavana."

"Syyllisyydestä jäi varteenotettava epäilys."

Hmmm.

Tämä oikeuden muodostamien "uskomusten" ja "epäilysten" ongelma ei koske pelkästään raiskauksia, vaan myös muissa rikoksissa voidaan tuomita syylliseksi "todennäköisin syin epäiltynä". Mutta ongelma lienee suurin raiskauksen tyyppisessä rikoksessa, jossa rikoksen olemus ei yleensä liity siihen mitä tapahtui, vaan siihen mitä osapuolet ajattelivat ja puhuivat tilanteessa. Ajatuksista ja puheista ei yleensä jää konkreettista näyttöä oikeudenkäyntiin.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

No huhhuh!

"Silti käräjäoikeus katsoi, että koska naisen kertomus ei ollut teonkuvauksen osalta oma-aloitteinen, asiassa ei saatu varmuutta siitä, onko ollut kyse naisen aidoista muistikuvista, vai olivatko poliisin tarkentavat kysymykset vaikuttaneet muistikuviin."

Ei kai tuo tarkoita sitä, että jos nainen olisi sattunut oma-aloitteisesti kertomaan hieman enemmän yksityiskohtia, niin tuomio olisi napsahtanut?!

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Valitettavasti tarkoittaa, mutta ei takerruta siihen kuinka huono tilanne on, vaan pohditaan miten systeemi voisi käytännössä olla parempi, sekä uhrin että epäillyn tekijän oikeusturvan kannalta.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #59

Niin no, jos säilyttää positiivisen lähestymistavan, niin tuskinpa tilanne nykyistä paljoa huonommaksi voi mennä. Johan nyt tuomioita jaellaan pelkkien kertomusten perusteella ja vääristä syytteistä seuraa korkeintaan tuomarin tuima etusormen heristys.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Hallituksen ohjelmassa on tämän lakimuutoksen kohdalla maininta, että lakimuutos toteutetaan "oikeusturvasta huolehtien".

Jotta oikeusturvasta voitaisiin huolehtia, ensin pitäisi keksiä jotain konkreettista uutta. Saa nähdä, jääkö tuo vain kauniiksi korulauseeksi, vai tapahtuuko oikeusturvasta huolehtimisen saralla jotain todellista edistymistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset