Ion Mittler Politiikassa ei ole kovin hyödyllistä olla oikeassa, jos kaikki muut ovat väärässä, koska sitten valta on heillä.

Kohti moniulotteista demokratiaa

Minun blogini esittelytekstissä sanotaan: "Kansan tahto on moniulotteinen, ja pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain jos myös päätöksenteko on riittävän moniulotteista."

Juhlavaa, mutta kovin epämääräistä tekstiä. Mitä tarkoittaa "moniulotteinen päätöksenteko"?

Käsittelen tässä aihetta kahden käytännön esimerkin kautta, jotka ovat kestoaiheita suomalaisessa politiikassa: verotus ja kielipolitiikka.

Kielipolitiikassa suomalainen lainsäädäntö on moniulotteista tietyiltä osin, mutta joiltakin muilta osin se on vähemmistön diktatuuria, eli demokraattisen enemmistön tahdon vastaisesti voimassa olevaa politiikkaa.

Moniulotteinen osuus Suomen kielipolitiikassa on se, että ruotsin kieli voi olla jossain kunnassa ainoa virallinen kieli (Ahvenanmaan kunnat), jossain ensisijainen kieli yhdessä toissijaisen suomen kielen kanssa (Hangon seutu ja Vaasan seutu), ja jossain toissijainen kieli yhdessä ensisijaisen suomen kielen kanssa (Helsingin seutu). Tämä on moniulotteista demokratiaa, eikä se ole mitään tähtitiedettä, vaan meillä on jo se käytössä, ainakin tässä yhdessä aiheessa. Ja ehkä muutamassa muussakin aiheessa, mutta pääsääntöisesti politiikassa ei ajatella siitä lähtökohdasta käsin, että tällainen moniulotteisuus olisi ensisijainen tapa tehdä päätöksiä, jota kannattaisi suosia, vaan se on enemmänkin viimeinen oljenkorsi johon turvaudutaan vain äärimmäisessä hädässä.

Vähemmistön diktatuuria (tai millä termillä nyt halutaankin kuvata sitä, että noudatetaan politiikkaa joka on kansan enemmistön tahdon vastaista) puolestaan on se, että ruotsin kieli on pakollinen oppiaine koulussa koko valtion alueella, sekä pakollinen taitovaatimus virkamiehille koko valtion alueella. Mielipidemittausten mukaan tämä tilanne on ollut kansan enemmistön tahdon vastainen jo suurinpiirtein parikymmentä vuotta. Sitä ennen se oli ilmeisesti kansan enemmistön tahdon mukaista, eli enemmistödemokratiaa.

Oikeastaan puhdasta yksisilmäistä enemmistödemokratiaa olisi pakottaa kansa vastaamaan kysymykseen, mikä yksi kieli on Suomen virallinen kieli, ja pakollinen oppiaine koulussa? Jos kansa pakotettaisiin vastaamaan tähän kysymykseen, enemmistö vastaisi "suomi", ja sitten muodostuisi enemmistödemokratian mukainen päätös, että kansan enemmistön kieli on ainoa virallinen kieli. Monessa maailman valtiossa tilanne onkin tämäntyyppinen.

Moniulotteista demokratiaa olisi noudattaa kouluaineiden pakollisuuden ja virkamiesten taitovaatimusten osalta vastaavaa joustavuutta eri kuntien paikallisten olosuhteiden suhteen, kuin noudatetaan määriteltäessä kuntien viralliset kielet. On perusteltua vaatia virkamieheltä ruotsin kielen taitoja, ja ehkä pakollisia opintojakin, siellä missä väestön enemmistö on ruotsinkielistä. (Tai jos rehellisiä ollaan, ainoa mitä virkamieheltä kannattaisi vaatia on mahdollisimman korkea asiantuntemus siinä aiheessa, joka on hänen vastuullaan. Virkamies kohtaa joka tapauksessa esim. ulkomailta juuri muuttaneita yksilöitä, jotka eivät puhu mitään yhteistä kieltä virkamiehen kanssa. Silloin käytetään tulkkia, ja asiat hoituvat ongelmitta. Niinpä vaatimus virkamiehen kielitaidosta on lähinnä taloudellinen, sillä säästetään tulkin palkkio, ja työ tulee tehtyä pienemmillä kustannuksilla.)

Jos pysähdymme miettimään asiaa hetkeksi, on yllättävän harvinaista että politiikassa lähdettäisiin ajattelemaan jostain aiheesta moniulotteisesti. Kielipolitiikassa tämä tuntuu luontevalta, olemme tottuneet siihen ajatukseen että eri kunnissa on erilainen tilanne virallisten kielten osalta. Vähäisessä määrin myös verotuksessa on vaihtelua eri kunnissa, sillä onhan kunnalla mahdollisuus vaikuttaa omaan veroprosenttiinsa. Mutta ilmeisesti ei tarpeeksi, koska verotuksesta valitetaan yleisesti aina hallitukselle, ei kunnalle. En muista nähneeni yhtään mielenosoitusta jossa kritisoitaisiin kunnan veroprosenttia, mutta olen nähnyt montakin mielenosoitusta jossa kritisoidaan hallituksen veropolitiikkaa.

Mitä verotukseen tulee, moniulotteista demokratiaa olisi tuoda eri kunnissa vallitsevaan verotuksen tasoon vieläkin suurempaa vaihtelua kuin se ilmeisen riittämätön vaihtelu, joka tällä hetkellä vallitsee. Lähtökohta on joiltakin osin samanlainen kuin kielipolitiikassa: osa kansasta haluaa puhua ruotsia, ja osa haluaa puhua suomea. Tähän kansan tahtoon vastataan jokaisessa kunnassa omalla erilaisella tavalla. Myös verotuksen osalta tilanne on se, että kansan tahto on moniulotteinen. Osa kansasta haluaisi keventää verotusta (mikä lähes väistämättä tarkoittaisi myös valtion menojen vähentämistä, julkisten palveluiden karsimista).

Olisiko oikeudenmukaista, että Kokoomus saisi sanella omat veroprosenttinsa? Asiaan liittyy kyllä peraatteellisia ongelmia, koska puolueiden kannatus on jakautunut jossain määrin yhteiskunnallisen aseman perusteella: Yritysten omistajat ja korkeapalkkaiset työntekijät äänestävät Kokoomusta (jos eivät sitten Vihreitä, ja maaseudun yrittäjät Keskustaa), keskituloiset työntekijät äänestävät SDP:tä, matalapalkkaiset ja työttömät ja eläkeläiset äänestävät joko SDP:tä tai Vasemmistoliittoa. Joku äänestää vielä Perussuomalaisiakin, ensisijaisesti muista syistä kuin talouspolitiikka.

Puoluiden itsehallinto koskien omaa verotustansa johtaisi käytännössä siihen, että Vasemmistoliiton ja ehkä SDP:nkin kannattajien pitäisi ottaa roolia itsensä työllistämisessä, osuuskuntina tai yrittäjinä, koska yritykset tällä hetkellä omistava Kokoomuksen ja Keskustan äänestäjäkunta lähtisi viemään verotusta ja palkkoja alaspäin, itsehallinnon suomin valtuuksin. Ainoa keino vastustaa sitä olisi joko luottaa siihen että ammattiliittojen palkkakartelli pitää edelleen, eikä Kokoomus maahantuo edullisempaa työvoimaa ulkomailta, tai sitten luoda työpaikkoja itselle oman käden kautta, jolloin päästään vaikuttamaan myös palkkatasoon itse.

Tässä eksyttin varsin radikaaliin skenaarioon. Mutta toisaalta ainoaan mahdolliseen skenaarioon, jossa Vasemmistoliitolla on konkreettisempia aseita edistää äänestäjiensä taloudellista asemaa kuin loputon, vuosikymmeniä ja vuosisatoja kestävä ruikutus, johon Kokoomus aina vastaa pudottamalla pöydältä anojalle taas muutaman leivänmurusen lisää. Jos haluaa paremman kohtalon, siinä tapauksessa kohtalo täytyy ottaa omiin käsiin.

Palataan takaisin reaalitodellisuuteen, aikaan ja paikkaan jossa elämme tänä päivänä. Moniulotteisempi demokraattinen päätöksenteko verotuksen osalta, mitä se voisi olla lähitulevaisuudessa, ja mitä hyötyä siitä olisi? Veroprosenttia voitaisiin laskea tuntuvasti Itä-Suomessa. Siinä tulisi lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Kokoomus ei enää valittaisi miksi verot ovat niin korkeita, eikä Itä-Suomessa enää valitettaisi kuntien tyhjenemistä väestöstä, koska kokoomukselaisia muuttaisi Itä-Suomeen kuin formula-kuskeja Monacoon konsanaan, ja heidän perässään muuttaisi yritystoimintaa, ja niiden perässä muuttaisi työnhakijoita.

"One size fits all" yksiulotteinen päätöksenteko on joustamatonta, siinä jää käyttämättä mahdollisuus optimoida rahan ja väestön tasapainoista jakautumista maantieteellisesti valtion alueelle, sekä mahdollisuus tarjota yksilöille konkreettista valinnan vapautta koskien omaa elämäänsä, sitä kautta että eri alueilla on erilaisia esim. verotus- ja kielipolitiikan käytäntöjä, jolloin yksilöllä on konkreettista valinnan vapautta omaa elämäänsä koskien, muuttamalla asumaan sellaisen politiikan vaikutuspiiriin, joka itseä miellyttää eniten.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Vantaa on hyvä esimerkki, miten kohtuuton on myöskin kaksikielisyyden määritys. Tai ainakin siinä on hyvin varmistettu vain ruotsinkielisen väestön edut. Voi olla miljoonakaupunki, mutta vähintään 3000 ruotsinkielistä asukasta riittää pitämään kunnassa kallista kaksikielisyyttä hamaan tulevaisuuteen asti.

Joku tuolla aikaisemmassa blogissa ehdotti varsin viisaasti, että uuden hallituksemme kaksi ruotsinkielistä ministeriä, olisivat parhaat mahdolliset henkilöt neuvottelemaan EU:ssa Suomelle loistavimmat kansalliset edut. Eipä sitä voisi kuin lämpimästi kannattaa. Pitäisikö vielä lisätä uusi tehokas ruotsinkielinen ministeri hoitamaan yksinomaan kaikki neuvottelut EU:ssa?

Vantaalla on noin 228 000 asukasta, joista suomenkielisiä on 78,7 %, vieraskielisiä on 18,9 %, ruotsinkielisiä 2,4 %.

"Kunta on kaksikielinen, mikäli kielivähemmistön koko on vähintään 3 000 henkeä tai 8 prosenttia kunnan väkiluvusta, tai jos valtioneuvosto jonkin kunnan valtuuston esityksestä päättää julistaa kunnan kaksikieliseksi. Kunta ei muutu yksikieliseksi ellei vähemmistö laske alle 6 prosentiksi. Kaksikielisissä kunnissa enemmistön kielenä voi olla suomi tai ruotsi."

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Helposti unohtuva lisäys: Lapin pohjoisosissa on myös neljä kaksikielistä kuntaa, joissa toinen kieli on suomi ja toinen on saame.

Paljon puhutaan siitä että Suomi on "kaksikielinen" maa tai kansa, ja että Suomessa on "kaksi virallista kieltä". Tällaiset sanamuodot löytyvät suoraan laista. Totuus kuitenkin on, että Suomen kunnissa esiintyy yhteensä kolme virallista kieltä: suomi, ruotsi ja saame.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Taisin lähteä nyt väärään suuntaan ja jätin haluamasi moniulotteisuuden toivomuksen liian yksipuoliseksi näkökulmaksi?

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler Vastaus kommenttiin #3

Kyllä siinä ihan tarpeeksi oli moniulotteisuutta.

Tämä oli vain yleinen huomio, että kaikkialla puhutaan aina "kaksikielisestä" Suomesta (myös lainsäädännössä), mutta jos tarkemmin katsoo, niin niitä kieliä onkin kolme joilla on virallinen asema jossain Suomen kunnissa.

Käyttäjän MikkoMarttila kuva
Mikko Marttila

Ylimalkaisesti voisi todeta, että yksiulotteinen todellisuus ei sovi neliulotteiseen maailmaan, eli päätöksenteko on ulkoistettu kansalta ilman mitään syväulotteisuutta. Mikä estää esimerkiksi kilpailevien järjestelmien rinnakkaineloa valtion sisällä?

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Diktatuurissa valta on yhdellä johtajalla, ja häntä estää luopumasta vallasta se ruhtinaallinen ylellisyys, jota hän voi tarjota itselleen yksinvaltiaan oikeudella.

Enemmistödemokratiassa valta on, hmm, no se meni nyt suurimmalle puolueelle ja heidän valitsemilleen kavereille. Nyt kun valta on kerrankin hallussa, toki siitä otetaan kaikki ilo irti ja vedetään kotiin päin omien eduksi niin paljon kuin ehditään.

Enemmistön halu vetää kotiin päin vähemmistöjen kustannuksella estää enemmistödemokratian poliitikkoja luopumasta enemmistön vallasta, ja antamasta vähemmistöjen hallita itseään kuten tahtovat. Paitsi sinä päivänä kun joku lopulta tajuaa että enemmistöä ei ole edes olemassa, suurin puolue saa alle 20% äänistä, eikä kukaan saa koskaan valtaa päättää asioista. On vain väkisin tehtyjä kompromisseja, vastahakoisia luopumisia siitä tahdosta joka puolueilla alunperin oli, hallituksen puolueiden kesken. Miten pääsisi vapaaksi tästä ikuisesta alamaisuudesta kompromisseille ja toisten tahdolle? Luopumalla sen enemmistön vallasta, jota ei ole edes olemassa, ja antamalla valta vähemmistöille hallita itseään kuten he parhaaksi katsovat.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Lohduton ajatus, mutta niin totta. Kunpa edes voisi uskoa siihen, että vallassaolijat ajattelisivat enemmän kansan tahtoa, kuin vain omien äänestäjiensä suppeaa joukkoa ja sen toiveita, varmistaakseen taas oman valtansa.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler Vastaus kommenttiin #7

Minulla on tuohon teoria: Valta on epävarmaa ja epätäydellistä. Kokoomus ja Perussarit olivat äsken vallan kahvassa, ja nyt siitä osattomana. Silloinkin kun heillä oli valtaa, he joutuivat jakamaan sen ja tekemään kompromisseja. Ehkä jossain vaiheessa nuo puolueet tajuavat, että heillä voisi olla täydellisempi valta ilman kompromisseja muiden puolueiden kanssa, ja jatkuvampi valta ilman putoamista välillä oppositioon, jos luovuttaisiin enemmistön vallasta ja siirryttäisiin vähemmistöjen itsehallintoon.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Usein kuultu vaatimus ja huuto Suomessa on TASA-ARVOISUUS.

Useimmat ruotsinkieliset oppivat ja osaavat opiskelematta sujuvasti suomea; useimmat suomenkieliset oppivat jonkin verran ruotsia, pakosta. Nämä pakko-oppineet eivät ruotsia tarvitse eivätkä käytä. Olen melko hyvä esimerkkI: yliopiston loppututkintoon kuului riittävä ruotsinkielen hallinta, joka antoi mahdollisuuden toimia vaikkapa viroissa kaksikielisissä kunnissa. Kun en koskaan hakeutunut töihin sellaisiin kuntiin, ruotsinkielen taitoni kuihtui tasolla luetun ymmärtäminen ja keskustelukyvyttömyys. Ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten kanssa olen aina puhunut vaikkapa englantia; kokemukseni mukaan jopa monet tanskalaiset kaihtavat ruotsin puhumista.

Suomen ruotsinkieliset oppivat suomea jokapäiväisessä elämässä; Suomen suomenkieliset joutuvat opiskelemaan ruotsia, jota eivät koskaan käytä. Onko tällainen maailmanmeno tasa-arvoista?

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Koko maan kattavan pakkoruotsin taustalla tuntuu olevan visio siitä, että Suomessa voisi elää ruotsinkielisenä täysin tasa-arvoisena kansalaisena, ja mennä mihin tahansa virastoon tai kauppaan missä tahansa päin maata, ja aina tulisi vaivattomasti ymmärretyksi ruotsin kielellä. Siinä mielessä se on olevinaan tasa-arvon aate, että siinä kuvitellaan maailma, jossa ruotsin kielellä pärjää tasa-arvoisesti yhtä hyvin kuin suomen kielellä. Mutta jo heti ensi metreillä tämä "tasa-arvon" aate on heittänyt saamen kielen (ja romanien kielen, sekä muut vähemmistökielet) pois junan kyydistä, eli tasa-arvoa on lähdetty tavoittelemaan vain kahden kielen välillä, vaikka kieliä on enemmän. Joten se siitä "tasa-arvosta". Tai kuten sanonta kuuluu, "jotkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".

Kun eduskunnan valiokunta hylkäsi joitakin vuosia sitten kansalaisaloitteen ruotsin kielen opiskelun pakollisuudesta, he laativat pitkän listan perusteluita, miksi. Tässä on vähän kiinalaista tyyliä, diktatuureilta eivät kauniit selitykset lopu, kyllä kansalle löytyy kerrottavaksi syitä, miksi. Ero on siinä että demokratiassa pyritään toteuttamaan kansan tahtoa, kun taas diktatuurissa sivuutetaan kansan tahto ja kerrotaan joku kauniisti runoiltu mahtipohtinen selitys, miksi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Niinpä tuo paljon kehuttu sana: tasa-arvoisuus ei todellakaan puolusta meidän kielipolitiikkamme. Sinun kokemuksesi ruotsista Tapio kuullostavat niin kovin tutuilta meille kaikille suomalaisille. / Ei mikään kielitaito säily, jos sitä ei jatkuvasti käytä ja kuule. Sanotaan, että Suomessa on noin 10-15 000 ruotsinkielistä, jotka eivät puhu suomea. Hekin asuvat useimmiten rannikolla omissa ympyröissään, ja taas muut ruotsinkieliset ovat sopeutuneen hyvin enemmistön kieleen,jota kuulee aina ympärillään.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Itä-Suomen kunnat voivat koska tahansa siirtyä haluamaasi malliin. Jos Joensuu pudottaa veroprosenttinsa puoleen, jokaisen joensuulaisen veroprosentti putoaa 10 prosenttiyksiköllä.

Kaupungin toimeentulo vaarantuisi, mutta se lisäisi huomattavasti kunnan houkuttelevuutta. Jos koko Pohjois-Karjala tekisi saman, maakunta saisi pitkällä aikavälillä paljon maksukykyisiä asukkaita, ainakin kirjoille. Jos ei kunnantalous kaatuisi sitä ennen.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Kunnan talouden kaatuminen olisi jopa todennäköistä, koska kunnan lakisääteiset velvollisuudet per asukas eivät vähenisi, mutta tulot vähenisivät per asukas, pysyvästi. Se syö liikkumavaran kunnilta, että niillä on oikeus säätää tulopuolta mutta ei juuri menopuolta.

Ehkä tässä on syy siihen, että juuri tälläkin hetkellä Kokoomus oppositiosta käsin kohdistaa veropolitiikkaa koskevan kritiikkinsä hallitukselle eikä kunnille. Koska hallitus on se jolla on todellinen liikkumavara säätää sekä tulojen että myös menojen muodostumista.

Jos kunnilla olisi enemmän aseita säätää myös menopuolta, ensimmäinen Monaco muodostuisi varmaankin Kauniaisiin keskelle rikkainta Espoota, eikä Itä-Suomeen. Siinä mielessä kuntien vapaa asevarustelu ja verosota johtaisi kokonaisuuden kannalta luultavasti vähemmän toivottuun ja tasapainoiseen lopputulokseen kuin koko valtion kannalta harkittu politiikka.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Anarkia, jos mikä, on moniulotteista?

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler Vastaus kommenttiin #14

Anarkia on moniulotteista, sitä voisi kutsua 5 miljoonaa-ulotteiseksi politiikaksi, eli jokainen noudattaa omaa tahtoaan. Sellainen olisi kaaoottista, sitä ei voi hallita -- ja jos joku hallitsisi sitä, niin sittenhän se ei olisi enää anarkiaa. Liberalismille ja anarkialle (joka lienee "ääriliberalismia") on yhteistä se, että heikot ja köyhät jäävät paitsioon.

Minun nähdäkseni jo muutama rinnakkainen itsehallinto toisi yksilölle huomattavaa valinnan vapautta, millaisen politiikan alaisena haluaa elää. Todella huolellisesti suunniteltu ja IT-järjestelmiä hyödyntävä (ehkä jopa tekoälyä hyödyntävä) poliittinen järjestelmä voisi ehkä tarjota yksilölle valinnan vapautta jopa 100- tai 1000-ulotteisessa valittavissa olevien vaihtoehtojen yhdistelmien tarjonnassa, ilman että sen toteuttaminen käytännössä menee mahdottoman vaikeaksi tai kalliiksi. Miljoona-ulotteiseen anarkiaan en suosittele menemään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset